Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

  • Kirja: Jäniksen vuosi
  • Kirjailija: Arto Paasilinna
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1975
  • Kustantaja: WSOY pokkari 2012

indexJäniksen vuosihan lienee tuttu jokaiselle suomalaiselle. Muistan itse nähneeni elokuvan tai pätkiä siitä vuosia sitten, mutta siitä oli jäljellä vain hämärät muistikuvat. Kirjaa en ollut tätä ennen lukenut.

Jäniksen vuosi ei ollut sellainen kuin ajattelin. Pidin tarinan lähtökohdista ja kirja oli mielenkiintoinen katsaus 70-luvun suomeen. 90-luvun lapselle kirjassa esiintyi monia asioita jotka kuulostavat vierailta kuten ”vekseli” ja ”pikamääräys” ja kaukaisilta kuten markka ja Kekkonen.

Tarina lienee kaikille tuttu. Toimittaja Vatanen on paluumatkalla Helsinkiin juttukeikalta kun keskellä metsää auton alle jää jänis. Kyllästyneenä elämäänsä Helsingissä Vatanen jää jäniksen kanssa sille tielleen ja aloittaa matkan halki Suomen kohti pohjoista. Matkalla sattuu yhtä sun toista ja Vatanen ja jänis kohtaavat monia persoonallisia ihmisiä.

Vatanen jää arvoitukselliseksi henkilöhahmoksi, hänen menneisyydestään ja vaikuttimistaan saadaan tietää hyvin vähän, enemmänkin hän toimii lukijalle silminä ja korvina matkanaikana sattuville tapahtumille ja eri henkilöiden kohtaamisille. Hyvin harvoin saadaan tietää Vatasen omia mielipiteitä, hän ikään kuin ottaa askeleen taaksepäin ja tyytyy seuraamaan sivusta vaikka usein joutuu tapahtumien keskipisteeseen.

Kaikki tapahtumat kirjassa eivät kutittaneet nauruhermojani, mutta mukaan mahtui ehdottomia helmiä kuten Vatasen kommentti jänikselle lehmän upotessa suohon.

”-Tekisit sinäkin jotakin ärähti Vatanen jänikselle kangetessaan lehmää suosta. Mutta jänis ei ryhtynyt avustustoimiin, ymmärtämätön ja heikkovoimainen kun oli.”

Jäniksen_vuosi

Se jänis. Pidin Vatasen ja jäniksen suhteesta ja siitä, että Vatanen kohtelee jänistä kunnioittaen villinä luontokappaleena eikä lemmikkieläimenä tai omistettavana esineenä niin kuin eräät toiset henkilöt tässä kirjassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Vatanen osaa välillä olla itsekäs ja aika kovakin ja hänen motiivejaan oli paikka paikoin vaikea ymmärtää. Kirja tuntui välillä hyvin miehiseltä teokselta, naiset olivat suurimmaksi osaksi joko ilkeitä, tyhmiä tai alasti.

Odotin ehkä jollain tavoin syvempää tarinaa, vaikka kirjan loppu kyllä tuntui minusta osuvalta ja se avasi kirjaa enemmän. Jälkeenpäin katsoin Risto Jarvan elokuvan uudestaan ja se oli minusta aivan ihana. Minusta elokuvaan oli otettu kirjasta olennaisimmat osat (pois loistavat hurjat metsästys retket) ja Paasilinnan huumorikin avautui minulle siinä aivan toisella tapaa.

Elokuvan Vatasesta on helpompi pitää ja häntä on myös helpompi ymmärtää, koska hänen hahmossaan on enemmän syvyyttä ja viisautta. Elokuvassa luonnonsuojelulliset aatteet pääsevät myös enemmän esille ja etusijalle nousee kaunis suomalainen luonto. Ja sitä jänistä suloisempaa olentoa saa hakea!

Tämä näyttäisi olevan yksi niitä harvoja kertoja kun pidän elokuvasta kirjaa enemmän.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

  1. Paluuviite: The Great Gatsby |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s