Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

  • Kirja: Vaarallinen juhannus (Farlig midsommar)
  • Kirjailija: Tove Jansson
  • Suomentaja: Laila Järvinen
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1957
  • Kustantaja: WSOY 1987

IMG_0728_2Nyt se on sitten tapahtunut. Eli olen lukenut elämäni ensimmäisen muumikirjan. Jostain syystä lapsuudessani en koskaan lukenut muumikirjoja. Piiretty tv-sarja taas kuului suosikkeihini. On kummallista, että en ole koskaan lukenut kirjoja vaikka lapsuudenkotini kirjavarastoa penkoessani niitä löytyi kuitenkin kaksi kappaletta. Minua jännitti tarttua Tove Janssonin tuotantoon, niin paljon muumikirjoja on hehkutettu ja ne ovat niin monen ehdottomia suosikkeja. Pelkäsin, että tulisin pettymään, mutta en pettynyt! En tosiaankaan!

Pystyisinpä elämään elämääni muumien filosofian avulla. Muumilaakso tulvii ja muumitalo on veden vallassa, salongin huonekalut on juuri ja juuri saatu pelastettua. Tilanne on jokseenkin katastrofaalinen, mutta muumi-perhe suhtautuu siihen tyynen rauhallisesti ja kun muumitalon vieritse ajelehtii oudonnäköinen talo astuvat he uuteen seikkailuun ja uuteen elämään rohkeasti. Tämä uusi talo ei olekaan aivan tavallinen talo. Kuka on talon edellinen omistaja Rekvisiitta ja miksi etuseinän sijassa on punainen samettiverho?

”Täällä on paljon sellaista mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen. Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se aina tavallisesti on?”

Minusta kirja oli ihastuttava. Mistä olenkaan jäänyt paitsi!? Itse tarina oli osittain minulle hämärästi tuttu piirrosanimaation kautta, mutta tunnelma on kyllä aivan toinen. Ei ole ihme, että Tove Jansson oli myös loistava taidemaalari, useasti minulle tuli sellainen olo kuin olisin maalauksen sisällä. Maalauksen joka on täynnä sammaleen vihreää ja joka on satumaisen hämärä ja aavistuksen synkkä. Janssonin kuvitukset ovat aivan ihania, puhumattakaan sitten itse tekstistä. Kirjassa on jotain niin viatonta, mutta samalla niin viisasta ja koko kirja on niin kauniisti kirjoitettu. Anarkistinen ja tottelematon Pikku-Myy on Nuuskamuikkusen ohella lempihahmojani ja näiden kahden seikkailut lempikohtiani kirjasta. Vaipautta kaipaavan Nuuskamuikkusen ponnistukset odottamattomien velvollisuuksien edessä sulattivat sydämeni ja samalla naurattivat.  Kaiken kaikkiaan ihana juhannus kirja. Näitä lisää!

”Muumipappa kääntyi perheeseensä päin ja sanoi:

-Minusta tuntuu, että me selviämme.

-Tietenkin me selviämme, vastasi Muumimamma. Minä istun tässä ja odotan uutta kotiamme. Vain lurjuksille käy huonosti.

-Älä sano noin puuskahti Homssu, minä tunnen lurjuksia jotka eivät koskaan joudu vaaraan.

-Miten ikävää niillä raukoilla mahtaakaan olla, sanoi Muumipeikko ihmeissään.”

 

Mainokset

Juhannus lukemista

IMG_0722_2

 

Saavuin mökille juhannusta viettämään ison kirja pinon kanssa, mutta lomalla on niin kiire etten ole ehtinyt hetkeksikään istahtamaan ja lukemaan. Tosin nyt on vasta Juhannus-aatto, tarkoitus olisi, että kerkeäisin paneutua ainakin Tove Janssonin Vaaralliseen juhannukseen. Eniten olen joutenolo hetkinäni selaillut Saksan matkaopasta, koska ensiviikkoinen Saksan matka häämöttää lähitulevaisuudessa. Elän toivossa, että Keski-Euroopassa eletään kesäisemmissä tunnelmissa kuin täällä pohjolan peränurkilla. Vaikka lukeminen on jäänyt vähemmälle, olen päässyt saunaa lämmittäessä ja puita kantaessa eteenpäin tämän hetkisessä äänikirjassani. Kuuntelen Anne Brontën Wildfell Hallin asukasta, josta olen tähän mennessä nauttinut ja joka on sopivaa kesälukemista.

Koleista säistä huolimatta Hyvää juhannusta! :)

Daphne du Maurier: Linnut ja muita kertomuksia

  • Kirja: Daphne du Maurier
  • Kirjailija: The Birds and Other Stories
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1952
  • Kustantaja: Penguin Books 1971

IMG_0918_2Luin vähän aika sitten Daphne du Maurierin Rebeccan, johon rakastuin totaalisesti ja nyt haluan lukea kaiken mitä du Maurier on ikinä kirjoittanut. Aloitin novellikokoelmalla The Birds and Other Stories. Kirja käsittää 6 novellia, joista kuuluisin on tietysti The Birds (Linnut), jonka pohjalta Alfred Hitchcock ohjasi saman-nimisen elokuvan vuonna 1963. Linnut on kauhukertomus lintujen joukkokapinasta ihmiskuntaa vastaan. Yleensä en välitä kauhukertomuksista yhtään, mutta du Maurierilla on upea taito nostattaa jännitystä. On aivan pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja jotain todella vangitsevaa Linnut tarinassa on.

Kokoelman novelleja yhdistävät mysteeri tai joku muu yllättävä juonenkäänne ja minusta ne toimivat kokoelmana hyvin yhteen. Niin kuin aina toisista novelleista pidin enemmän kuin toisista. Kokoelma ei vedä vertoja Rebeccalle, mutta se ei tarkoita sitä etteikö lukukokemus olisi ollut nautinnollinen. Suosikki novellikseni nousi viimeisin ja lyhyin ”The Old Man” , joka oli mielestäni nerokas. Tajusin lukiessani, että du Maurierin kirjoitustyyli muistuttaa paljon Joanna Harrisin kirjoitustyyliä. Ei ihme, että nämä kaksi naista ovat ehdottomasti lempikirjailijoitani. Molemmilla on kyky kuvailla ihmisiä ja miljöitä niin elävästi, että tuntuu kuin olisi sisällä elokuvassa.

Birds-1Katsoin kirjan lukemisen jälkeen Hitchcockin Linnut ensimmäistä kertaa elämässäni. Novelli ja elokuva eroavat toisistaan paljonkin. Merkittävästi jo siinäkin, että tapahtuma paikka on muuttunut Englantilaisesta rannikkokaupungista Kalifornialaiseen rannikkokaupunkiin. Elokuvan alkuosa käsittää varsin hupsun lemmentarinan, joka tuntui paikka paikoin tarinaan nähden vähän irralliselta, mutta loppua kohden tarina syveni ja muuttui jännittävämmäksi. Ei ollut välttämättä paras mahdollinen idea ruveta katsomaan elokuvaa myöhään illalla ihan yksinään. Varsinkin se yksi tietty kohtaus elokuvan keskivaiheilla yllätti ja säikäytti minut totaalisesti. Kaiken kaikkiaan elokuva on nykypäivänä viaton, mutta minulle ihan tarpeeksi ahdistava ja jännittävä. Elokuva oli upeasti kuvattu, minusta on ihana katsoa varhaisia värielokuvia ja tämä elokuva on visuaalisesti todella ihana maisemineen ja 60-luvun tyyleineen.

 

Margery Williams: Samettipupu

  • Kirja: Samettipupu (The Velveteen Rabbit, Or How Toys Become Real )
  • Kirjailija: Margery Williams
  • Kuvitus: Judith Sutton, 1992
  • Suomentaja: Marjatta Kurenniemi
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1922
  • Kustantaja: Tammen kultaiset kirjat 176, 2009

IMG_0582Valitsin 20th Century-lukuhaasteeni 1920-luvun lastenkirja klassikoksi kirjan, jota en ollut koskaan aikaisemmin lukenut. Margery Williams kirjoitti kirjan The Velveteen Rabbit vuonna 1922 ja se on säilyttänyt vankkumattoman suosion klassikko lastenkirjana englanninkielisissä maissa. Olen törmännyt kirjaan monesti ja halusin tietää mistä kirjassa oli kysymys. Joku saattaa, ehkä muistaa, että eräässä Frendien jaksossa Chandler hankkii ihastukselleen lahjaksi harvinaisen ensipainoksen tätä kirjaa. En löytänyt kirjastosta englannin kielistä alkuperäisteosta, joten lainasin Marjatta Kureniemen suomentaman version. Kirja oli erittäin nopeasti luettu ja lopetettuani pääsi suustani ”Aaaaa”. Tarina on todella suloinen. Se kertoo lasten huoneen leikkikalusta Samettipupusta, joka haaveilee tulevansa ihan oikeaksi pupuksi ja jonka toive toteutuu pienen pojan rakkauden kautta. Tarina on suloinen, mutta paikka paikoin myös surullinen.

Tehtyäni kuitenkin tarkempaa tutkimusta, löysin you tubesta videon, jossa Meryl Streep lukee kirjan alkuperäiskielellä ja tajusin, että suomennos on erittäin paljon tiivistetty versio alkuperäistekstistä ja, että siitä jää puuttumaan paljon. Jos kiinnostuit, suosittelen lämpimästi katsomaan tämän vuonna 1984 tehdyn videoäänitteen, joka voitti aikanaan monia palkintoja ja oli muun muassa Grammy ehdokkaana. Videon voi katsoa täältä. Se on todella ihana.

Englantilais/amerikkalainen Margery Williams kirjoitti Samettipupun menestyksen jälkeen useita muita lasten ja nuorten kirjoja, ja ilmeisesti sama teema, jossa lastenhuoneen lelut heräävät eloon toistuu useammassakin tarinassa. Tammen Samettipupu versiossa nähtävät Judith Suttonin kuvitukset ovat kyllä ihania, mutta olen nähnyt kuvia alkuperäisistä William Nicholsonin kuvituksista ja ne vievät mielestäni ehdottomasti voiton. Alla on nähtävissä yksi esimerkki.

2oth Century Challenge -lukuhaaste etenee hitaasti, mutta varmasti. Mukavinta on, että tulee tutustuttua sellaisiin kirjoihin joihin ei muuten tutustuisi. Niin kuin vaikka tämä Samettipupu.

last

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

  • Äänikirja: Americanah
  • Kirjailija: Chimamanda Ngozi Adichie
  • Lukija: Adjoa Andoh
  • Julkaisuvuosi: 2013
  • Julkaisija: Whole Story Audiobooks

IMG_0889_2Americanah  (suomennos Kotiinpalaajat) oli hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava kirja. Se on paljon kehuttu ja paljon esillä ollut kirja. Luulen, että tämä on ensimmäinen afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen lukenut. Kirjaa lukiessa tajusin kuinka tietämätön oikeastaan olen tuon maanosan eri kulttuureista. Americanah kertoo Nigerialaisten Ifemelun ja Obinzen tarinan. Elämä kuljettaa nämä nuoret rakastavaiset eriteille. Ifemelu pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin, kun taas Obinze päätyy laittomaksi maahanmuuttajaksi Lontooseen. 15-vuotta myöhemmin Ifemelu ja Obinze kohtaavat jälleen Nigeriassa.

Kirja koostuu monista eri kerroksista. Kirjan alkuosa keskittyy Ifemelun ja Obinzen menneisyyteen, lapsuuteen ja nuoruuteen Nigeriassa. Kun Ifemelun ja Obinzen tiet eroavat kirja kuvaa kaksi erilaista maahanmuuttaja tarinaa kahdessa eri maassa. Ifemelun näkökulma ja kokemukset mustana olemisesta Amerikassa ovat iso osa kirjaa. Ifemelu perustaa blogin nimeltä “Understanding America for the Non-American Black”, jossa hän käsittelee sitä millaista on olla tummaihoinen Amerikassa ja myös miten tämä kokemus on erilainen maahanmuuttajille ja amerikkalaisille tummaihoisille. Blogin suosio nostaa Ifemelun maineekkaaksi bloggariksi, mutta Ifemelu kaipaa takaisin Nigeriaan ja hän päättää palata takaisin kotiin (tämä tulee esille jo ensimmäisessä luvussa, ei spoilereita). Tarinan sitoo yhteen Ifemelun ja Obinzen rakkaustarina.

Kuten sanottu opin tästä kirjasta paljon. Hävettää nyt jälkikäteen, kuinka vähän tiesinkään Nigeriasta ennen tätä kirjaa. Minua hämmensi ensinnäkin paljon se, että kirjan päähenkilöt puhuvat englantia äidinkielenään, kunnes tajusin, että kyseessä on Englannin entinen siirtomaa ja, että englanti on maan virallinen kieli. Kirja antaa myös mielenkiintoisen näkökulman maahanmuuttajiin. Kuinka ihmisten on helpompi käsittää, pakolaisia ja ihmisiä joiden on tarvinnut jättää oma maansa väkivallan tai sodan takia, kuin niitä jotka muuttavat ulkomaille parempien mahdollisuuksien takia (koulutus, työ, raha). Molemmat Ifemelu ja Obinze ovat kasvaneet keskiluokkaisissa perheissä, eivätkä istu vallalla olevaan streotyyppiseen kuvaan afrikkalaisista maahanmuuttajista.

Yksi kirjan tärkeistä aiheista on yllättäen hiukset. Ilmeisistä syistä minun ei ole koskaan tarvinnut tarkemmin ajatella miten tummaihoisten hiuslaatu on erilainen ja kuinka paljon laittamista se vaatii. Kirja tuo mielenkiintoisesti esille, miten erityisesti naisten keskuudessa tämä on suuri asia. Hiustenpitäminen luonnollisena afrona voi vaikuttaa ihmisten mielikuviin ja estää mm. työn saamista. Hiusten suoristaminen hyvin vahvoilla kemikaaleilla on tämän vuoksi suosittua, mutta erittäin haitallista hiuksille. Vasta nyt silmäni ovat avautuneet sille seikalle, että Michelle Obaman hiukset ovat aina suorat ja kiiltävät. On vaikea kuvitella häntä luonnollisessa afrossa, mutta eikö ole hirveää, että alitajuntaisesti luonnollisuutta pitää outona tyylinä johtavassa asemassa olevalle naiselle? Vain koska siihen ei ole totuttu. Kirjassa Ifemelun hiukset kuvaavat myös symbolisesti henkilöhahmon kasvua ja aihe ottaa myös kantaa median rakentamaan kauneusihanteeseen.

Kirja käsitteli mielenkiintoisia aiheita, ennakkoluuloja, sopeutumista uuteen kulttuuriin, ihmissuhteita, vastoinkäymisiä, mutta myös tavallista elämää. Ainoana miinuspuolena pidän sitä, että joihinkin aiheisiin oli vaikea samaistua koska A. en ole asunut Yhdysvalloissa ja B. koska en ole tummaihoinen, mutta samalla kirja myös avasi silmät ajattelemaan näitä vieraita asioita. Kaiken kaikkiaan pidin kirjaa mielenkiintoisena, pidin kirjoitustyylistä ja rakenteesta. Kirjasta riittäisi ajatuksia useampaankin postaukseen, se käsittelee niin monia tärkeitä aiheita. Kuuntelin kirjan äänikirjana englanniksi ja pidin britti näyttelijä Adjoa Andohsta lukijana. Aluksi minusta oli outoa, että lukija muutti aksenttiaan eri henkilöiden mukaan, mutta lopulta olin sitä mieltä, että eri aksentit lisäsivät aitoutta. Ainostaan amerikkalainen aksentti tuntui minusta ärsyttävältä. Hankin äänikirjan audible.com sivuston kautta, joka myy äänikirjoja. Kokeilen tällä hetkellä kuukauden mittaista ilmaista kokeilua, jonka etuna on yksi äänikirja.