Rakkautta ja Anarkiaa yhteenveto

Suunnitelmani Rakkautta ja Anarkiaa -filmifestivaalien osalta eivät aivan menneet putkeen. Halusin mennä katsomaan päätöselokuvan Boyhood, mutta se myytiin loppuun 10 minuutissa enkä ollut niiden onnekkaiden joukossa, jotka saivat liput. Onneksi elokuva tulee elokuvateattereihin suomessa ensi kuussa. Idan kanssa minulle kävi samalla tavalla, se myytiin loppuun, mutta haluan ehdottomasti nähdä sen jossain vaiheessa. Kiireistä huolimatta minulla oli kuitenkin mahdollisuus käydä katsomassa kaksi todella upeaa elokuvaa.

THE QUIET ROAR (Ruotsi)

Marianne on kuusikymppinen nainen jolle on annettu 3 kuukautta elinaikaa. Hän matkustaa Saksaan, jossa voittoa tavoittelematon yritys on erikoistunut antamaan kuolemansairaille ja masentuneille ihmisille mahdollisuuden käsitellä ratkaisemattomia asioita heidän elämässään. Tämä tapahtuu huumaavan lääkkeen avulla, joka sekoittaa kuvitelman ja todellisuuden. Tämän kautta Marianne pystyy matkustamaan mielessään menneisyyteensä ja kohtaamaan 25-vuotiaan itsensä ja aviomiehensä.

Pidin siitä, että elokuvassa ei ollut lainkaan musiikkia. Nykymaailmassa ja varsinkin kaupungissa asuessa hiljaisuutta on vaikea löytää, siksi tuntui todella hyvälle viettää pari tuntia elokuvateatterissa hiljaisuudessa. Elokuva oli hyvin meditatiivinen kokemus. Tässä mielessä elokuva muistutti minua pari vuotta sitten Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla näkemästäni Korealaisesta elokuvasta Poetry, jossa ei myöskään ollut minkäänlaista musiikkia. Tarkemmin ajatellen myös Poetryn pääosassa on vanhempi nainen. Mutta siinä missä Poetryn äänimaailman täyttävät kaupungin äänet The Quiet Roar on tosiaan hiljainen huuto. Se on Scandinaaviseen tyyliin hyvin hiljainen ja upea Norjalainen luonto pääsee siinä oikeuksiinsa.  Koko elokuva oli visuaalisesti todella kaunis. En voi sanoa, että täysin ymmärtäisin kaikkea mitä elokuvassa tapahtui tai ei tapahtunut, mutta se ei mielestäni olekaan sen pointti. Joskus pitää vaan antaa elokuvan soljua omalla painollaa, eikä kysellä liikaa. Pohjimmiltaan The Quiet Roar on kuitenkin ihmissuhde elokuva ja käsittelee masennusta, tai ainakin sellaisena näin sen itse. Se sisältää paljon symboliikkaa.

Ohjaaja Henrik Hellström oli elokuva jälkeen paikalla vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa elokuvasta. Oli todella mielenkiintoista kuulla elokuvan taustoja. Esimerkiksi siitä, että maailmassa on todella olemassa klinikoita joissa kuolemansairaille ja masentuneille ihmiselle annetaan samantapaista hoitoa. Oli myös mielenkiintoista kuulla inspiraatiosta elokuvan takana.

BIG SIGNIFICANT THINGS (USA)

Big Significant Things oli tunnelmaltaan hyvin erilainen. Se on Amerikkalainen indie-elokuva, jonka yhtenä näyttelijänä nähdään suomalainen Krista Kosonen. Pidin tästäkin elokuvasta, erityisesti pidin sen huumorista. Tässäkin näytöksessä itse ohjaaja oli paikalla ja minusta oli hauskaa kuinka ohjaaja-käsikirjoittaja Bryan Reisbergin huumorin taju, joka näkyi elokuvassa tuli heti esille kun mies avasi suunsa.

Big Significant Things on road trip -elokuva. Craig on aikeissa muuttaa toiselle puolelle maata yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Ennen suurta elämän muutosta hän haluaa kuitenkin tehdä yksinäisen kiertomatkan Yhdysvaltojen etelävaltioihin selvittääkseen ajatuksiaan. Hän aloittaa kiertomatkan, jonka aikana hän tutustuu moniin erikoisiin nähtävyyksiin (maailman suurin cheddar tynnyri yms.) ja tapaa monia mielenkiintoisia ihmisiä mukaan lukien salaperäisen suomalaistytön Ellan.

Kuten sanottu pidin paljon tästä elokuvasta. Graig oli mielenkiintoinen henkilöhahmo ja Harry Lloyd esitti sen todella hyvin. En tosiaan tajunnut, että kyseessä on brittinäyttelijä ennen kuin vasta jälkikäteen. Aplodit myös Krista Kososelle, olen aina pitänyt hänestä näyttelijänä. Vähän jäi tuon suomalaistytön salaperäisyys mietityttämään. Elokuvassa oli monia pieniä yksityiskohtia jotka olivat mielestäni todella hyvin hoksattuja ja lähdin elokuvateatterista tyytyväisenä.  Suosittelen molempia elokuvia lämpimästi. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali jatkuu vielä tämän viikonlopun ajan, joten vielä ehtii käydä leffoja katsomassa.

Mainokset

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

  • Kirja: Muumit ja suuri tuhotulva (Småtrollen och den översvämningen)
  • Kirjailija/kuvittaja: Tove Jansson
  • Suomentaja: Jaakko Anhava
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1945
  • Kustantaja: WSOY, 2008

IMG_4540_2Tämä kulunut kesä on ollut minulle muumien kesä, kun olen pikku hiljaa tutustuttanut itseäni muumikirjoihin jotka ovat jääneet minulta lapsuudessani lukematta. Nyt oli vuorossa ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva ja se oli mielenkiintoista luettavaa. Kirja ei ole paras lukemani muumikirja, mutta kiinnostavan kirjasta tekee se, että tästä kaikki sai alkunsa.

Kirjassa Muumimamma ja Muumipeikko kulkeva pimeässä metsässä, joka on täynnä vaarallisia otuksia. Muumipappa on lähtenyt Hattivattien matkaan ja on teillä tietymättömillä. Muumimamma ja Muumipeikko yrittävät löytää hänet, sekä turvallisen paikan, jossa he voisivat asua. Sitä ennen he kohtaavat kuitenkin monenlaisia kulkijoita sekä suuren tulvan.

Kirjan kuvituksissa esiintyvät muumipeikot eroavat ulkonäöltään paljon myohemmin tutuiksi tulleista muumeista. Tiesin, että tämä kirja ja Muumipeikko ja pyrstötähti kertovat pinnan alla Janssonin tunteista sotaa kohtaan. Molempien kirjojen maailma onkin varsin synkkä, mutta loppu on tietysti onnellinen. Muumipapan hahmo hieman ärsytti minua tässä kirjassa, hän kun huolettomasti lähtee teille tietymätömille jättäen Muumimamman yksin pienen lapsen kanssa.

En ole lukenut Tove Janssonista kirjoitettuja elämänkertoja, mutta Goodreadsin suosittelemana katsoin BBC:n tekemän, ymmärtääkseni aika tuoreen, dokumentin Tove Janssonin elämästä (Moominland Tales – The Life of Tove Jansson), joka on katsottavissa you tubessa täällä. Dokumentti oli mielestäni hyvin tehty ja valaisi minulle paljon muumikirjojen ja Tove Janssonin elämän välisiä yhtäläisyyksiä. Kävin dokumentin jälkeen katsomassa uudestaan Ateneumin Tove Jansson näyttelyn ja sekin avautui ihan uudella tavalla. Tästä lähtien luenkin Muumeja taas uusin silmin. Esimerkiksi se, että Muumipappa ja Muumimamma ovat erillään tässä kirjassa, voisi viitata Toven vanhempien keskinäisiin suhteisiin. Muuten juonellisesti kirja oli aika tavanomainen seikkailu satu, mutta se annettakoon Janssonin esikoiskirjalle anteeksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli mielestäni se, että muumipeikkojen normaali asuinympäristö on kaakeliuunien taus.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä

  • Kirja: Of Mice and Men
  • Kirjailija: John Steinbeck
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1937
  • Kustantaja: Penquin Books, 2012

IMG_4288_4Olen edennyt 20th Century lukuhaasteessani 30-luvulle. Tällä kertaa luin John Steinbeckin Of Mice and Men (Hiiriä ja ihmisiä). Tämä oli ensimmäinen lukemani Steinbeckin kirja ja se jännitti minua vähän. Steinbeck on yksi niitä kirjailijoita joita kuulee ylistettävän maasta taivaaseen ja pelkäsin, että en pitäisikään hänen kirjoistaan.  Nyt voin sanoa, että tästä kirjasta ainakin pidin paljon! Erityisesti pidin siitä miten kirjan dialogi on kirjoitettu eteläisellä murteella.

”With us it ain’t like that. We got a future. We got somebody to talk to that gives a damn about us. We don’t have to sit in no bar room blowing’ in our jack jus’ because we got no place else to go. If them other guys gets in jail they can rot for all anybody gives a damn. But not us.”

Tästä tulee kirjaan hyvin aito tunnelma, on hyvin helppoa kuvitella itsensä 30-luvun kalifornialaiselle maatilalle työläismiesten keskelle. Georgen ja Lennien keskinäinen suhde on sydäntälämmittävä, nämä kaksi yksinäistä kulkijaa pitävät toisistaan huolta. Kirja kertoo siis kahdesta kiertävästä maatyömiehestä Georgesta ja Lenniestä, jotka kiertävät maatilalta toiselle. Kirjan alussa he saapuvan Kalifornian Salinas Valleyssä sijaitsevalle maatilalle aloittamaan uuden työkomennuksen. George on kaksikon aivot, mies jolla on unelma. Lennie on iso ja yksinkertainen poika ison miehen ruumiissa. Lennien kiinnostus pehmeitä asioita kohtaan johtaa usein ongelmiin, koska Lennien on vaikea kontrolloida omia voimiaan. Kaksikolla on unelma, unelma omasta pienestä maatilasta, jossa he voisivat olla omia herrojaan. Amerikkalainen unelma joka monelle lama-ajan puurtajalle tuntui kaukaiselle.

john-steinbeck

John Steinbeck 1902-1968

Kirja on lyhyt, noin 100-sivuinen, mutta se toimii erittäin hyvin ja onnistuu lyhyessä ajassa saamaan lukijan välittämään päähenkilöistä. Samalla se pikkuhiljaa nostattaa jännitystä, alusta alkaen lukiessa on sellainen tunne, että ongelmia on edessä. Välillä kirja muuttuu hyvin sydäntäsärkeväksi. Se on täynnä yksinäisiä kohtaloita ja henkilöitä joille elämä on tuonut pettymyksiä, mutta samalla se on täynnä ystävyyttä ja toivoa. 100-sivua tunteiden vuoristorataa.  30-luvun etelävaltioiden Amerikka näyttäytyy välillä myös aika raakana. Kirja sai minut innostumaan Steinbeckista ja erityisesti East of Eden ja The Grapes of Wrath kiinnostavat minua koska ne sijoittuvat myös Kaliforniaan ja lama-aikaan. Muutama muukin Steinbeckin kirjoista sijoittuu Kaliforniaan, mutta nämä kaksi ovat tietysti ne kuuluisimmat. Steinbeck itse syntyi Kalifornian Salinas Valleyssä, jonne myös Of Mice and Men sijoittuu. Steinbeck eli Kaliforniassa suurimman osan elämästää joten hän tiesi omasta kokemuksestaan mistä puhui kun puhui tuosta ajasta ja sen ihmisistä. Siksi tämäkin kirja varmasti tuntui niin aidolta.

Rakkautta ja Anarkiaa

Syksy on saapunut kiireineen eikä lukemiselle ole valitettavasti jäänyt tarpeeksi aikaa. Mutta syyskuu onkin elokuvien aikaa. Helsingissä alkaa 18. syyskuuta Rakkautta ja Anarkiaa Festivaali, josta olen aika innoissani. Kahtena viime vuotena olen ollut poissa kaupungista festarien aikaan, mutta tänä vuonna pääsen taas osallistumaan. Olen suuri elokuvien ystävä ja pidän tässä festivaalissa siitä, että se tuo Suomeen tuntemattomampia elokuvia ympäri maailmaa.

Rupesin tänään tutkimaan elokuvavalikoimaa oikein kunnolla ja sieltä löytyikin monta mielenkiintoista elokuvaa. Festareiden päätöselokuva Boyhood kiinnostaa ainakin, se on amerikkalainen elokuva, joka kuvattiin 39 päivässä, jotka ripoteltiin 12-vuoden aikajaksolle. Tarinan päähenkilö siis vanhenee kuusivuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi samaan tahtiin kuin näyttelijä. Big Significant Things näyttää myös hyvältä (amerikkalainen indie-elokuva, jossa on mukana Krista Kosonen). Frankistä olen kuullut paljon hyvää, mutta en ole ihan varma onko se minun juttuni. Puolalainen elokuva Ida näyttää ja kuulostaa äärettömän kauniilta. Saa nähdä kuinka monta elokuvaa ehtinen käydä katsomassa. Liput tulevat myyntiin torstaina, joten pian pitää tehdä päätöksiä. Onko kukaan muu pääkaupunkiseutulainen osallistumassa? Ja jos olet niin mitä olet menossa katsomaan? Vinkkejä otetaan vastaan.

Minusta tämän vuoden Rakkautta ja Anarkiaa Festivaalin mainosvideo on mainio ja saa minut nauramaan. Tämä tapahtuma tekee kesän loppumisesta siedettävää.