Bill Bryson: Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta

  • Kirja: Notes from a Small Island
  • Kirjailija: Bill Bryson
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1993
  • Julkaisija: Black Swan edition 1999

IMG_9544_2

Bill Bryson on yksi maailman kuuluisimmista matkakirjoittajista. Bryson on amerikkalainen, mutta hän on asunut Englannissa monta vuosikymmentä. 90-luvulla Bryson teki päätöksen muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin, mutta sitä ennen hän halusi tehdä matkan ympäri Britaniaa. Kirja seuraa Brysonin matkaa etelä Englannista Skotlannin pohjoisimpaan kolkkaan, matka taittuu suurimmaksi osaksi julkisilla kulkuneuvoilla ja lukija saa kuulla myös tarinoita Brysonin menneisyydestä ja siitä mitä merkityksiä eri paikolla on ollut Brysonin omassa elämässä, mukaan lukien miten hän tapasi vaimonsa työskennellessään mielisairaalassa.

Monesti nauroin hyväntahtoista naurua brittien tavoille, jotka tunnistin omasta kokemuksestani. Kuinka jonottaessa muodostetaan yksi yhteinen jono vaikka kassoja olisi monta ja kuinka brittiläiseen tyyliin anteeksi pyydetään aina vaikka se ei tarpeellista olisikaan ja mitä tee merkitsee briteille.

”To this day, I remain impressed by the ability of Britons of all ages and social backgrounds to get genuienly exited by the prospect of a hot beverage. “

Pienistä piikeistä huolimatta on selvää, että Bryson rakastaa lämpimästi tuota pientä suurta saarta, tunne johon voin hyvin samaistua, tuo saarivaltio kun vei sydämeni jo vuosia sitten. Osa kirjan lukemisen viehätystä olikin se, että sain lukea minulle tutuista paikoista ja asioista, koska olen asunut sekä Englannissa, että Skotlannissa, sekä matkustellut muuten vain tällä saarella ja haluan matkustella vielä lisää. Bryson kirjoittaa myös hyvin osuvasti yksinmatkustamisesta:

“Prolonged solitary travel, you see, affects people in different ways. It is an unnatural business to find yourself in a strange place with an underutilized brain and no particular reason for being there, and eventually it makes you go a little crazy. I’ve seen it in others often. Some solitary travelers start talking to themselves: little silently murmured conversations that they think no one else notices. Some desperately seek the company of strangers, striking up small talk at shop counters and hotel receptions desks and then lingering for an uncomfortable long period before departing. Some become ravenous, obsessive sight seekers, tramping from sight to sight with a guide book in a lonely guest to see everything…”

Itse kuulun siihen kastiin joka alkaa käydä keskusteluja itsekseen, mutta olen myös sitä mieltä, että yksinmatkustamisessa on myös ehdottomasti hyvät puolensa. Ympäristöönsä kiinnittää eri tavalla huomiota ja paikallisiin ja muihin matkalaisiin on helpompi saada kontaktia kuin ryhmässä.

Paikoitellen kirja tuntui hieman aikaansa jäljessä olevalta, eikä ihme kirja julkaistiin vuonna 1993 eli jo yli 20 vuotta sitten. Välillä minun oli myös vaikea samaistua Brysonin persoonaan. Kirjoitustyyli kuitenkin miellytti minua ja sai nauramaan. Seuraavaksi aion lukea Brysonin kirjan ”Neither here nor There, Travels in Europe”.

Hyvän matkakirjallisuuden löytäminen on mielestäni hyvin vaikeaa. Jos kenelläkään on hyviä ehdotuksia ottaisin niitä mielelläni vastaan. Luin vastikään, että kirjasta on tehty myös tv-sarja vuonna 1998, löysin you tubesta piennen pätkän, joka sattui olemaan myös yksi omista suosikki kohdistani kirjassa.