Laura Marling

4

Tällä viikolla ei lukemiselle ole jäänyt aikaa. Rämmin niin syvässä opinnäytetyösuossa, että kirjat ovat saaneet jäädä nurkkaan odottamaan. Kuinka ihanaa onkaan tämän hullunmyllyn jälkeen palata lukemisen ääreen oikein kunnolla. Tänään siis kirjoitan vähän erilaisesta aiheesta nimittäin laulujen sanoituksista.

On musiikkia, jota kuuntelen musiikin vuoksi ja on musiikkia, jota kuuntelen jo pelkkien sanoitusten takia. Englantilainen laulaja/lauluntekijä Laura Marling on ehdoton suosikki artistini, jota ajattelen ennen kaikkea tarinoiden kertojana.  Marling itsekin on sanonut halunneensa alun perin ruveta kirjailijaksi, kunnes havaitsi laulujen kirjoittamisen hänelle luonnollisemmaksi.  Hänen sanoituksensa ovat hyvin vahvoja, kauniita ja välillä hyvin synkkiä. Yhdessä kauniin musiikin kanssa sanoitukset saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.

”There is a man that I know,
seventeen years, he never spoke.
Guessed he had nothing to say,
he opened his mouth on
Judgement Day.

I listened with all of my might,
but was scared by the look in his eyes.
Like he’d already lost the fight,
and there was no hope ever in sight.”

-Hope in the Air-

Sanoitukset eivät ole aina ollenkaan selkeitä, mutta siinä juuri piilee niiden viehätys. Laulujen merkitykset ovat jokaiselle kuulialle erilaiset. Monesti laulujen taustalla on kuitenkin kirjallisia vaikutteita, Salinas ja Sofia saivat ispiraationsa John Steinbeckilta ja I Speak Because I can kreikkalaisen tarun Penelopesta, joka odottaa Odysseysta takaisin kotiin.

”My husband left me last night,
Left me a poor and lonely wife,
I cook the meals and he got the life,
Now I’m just old for the rest of my time.”

-I Speak Because I Can-

laura1_1991774b

Palaan Laura Marlingin levytysten ääreen säännöllisin väliajoin, on aikoja jolloin saatan kuunnella hänen musiikkiaan uudestaan ja uudestaan siihen kyllästymättä. Neljästä levystä suosikkejani ovat t I Speak Because I can (2010), joka minusta tuntuu hyvin paljon novelli kokoelmalta, koska jokaisella laululla on oma tarinansa kerrottavana ja viimeaikoina olen kuunnellut paljon viimeisintä Once I was an Eagle(2013), joka tuntuu paljon edellisiä levyjä henkilökohtaisemmalta. Levyn kantava teema tuntuu olevan eroaminen ja siitä selviäminen.

”I am a master hunter
I cured my skin, now nothing gets in
Nothing not as hard as it tries”

-Master Hunter-

En tiedä onko se minussa kovin suomalainen piirre kun melankolinen musiikki ja verraten surulliset sanoitukset vaikuttavat eniten, vaikka toki Marlingilla on myös tunnelmaltaan kevyempiä sanoituksia ja musiikkia. Pitkäaikainen unelmani toteutui kun sain viime kesänä vihdoin nähdä hänen esiintyvän livenä, se oli ehdottomasti paras konsertti kokemukseni ikinä. Suuri konserttihalli tuntui hyvin intiimiltä, kun lavalle nousi tyttö yksinään kitaran kanssa. Yksi ainoa spottivalo valaisi esiintyjän, eikä muuta tarvittu. Minut yllätti se, että huolimatta joskus hyvinkin synkistä sanoituksista, oikea Laura Marling tuntui lavalla olevan hauska ja positiivinen ihminen, joka ei ota itseään liian vakavasti.

Alla olevassa videossa Laura Marling laulaa kolmannelta levyltään (The Creature I Don’t Know, 2011) laulun Night after night, joka on yksi voimakkaimmista lauluista jonka tiedän. Kaunis kitara ja kauniit mutta jollain tapaa raa’atkin sanat saavat kylmät väreet kulkemaan joka kerta. On niin paljon musiikkia, joka ei jätä jälkeensä mitään, joskus on hyvä pysähtyä kuuntelemaan oikein tarkasti.

”Dear lover forgiven
My love is driven by rage
Oh I should just leave you
Instead I’ve deceived you
But I don’t

Night after night, day after day
Would you watch my body weaken
My mind drift away?”

-Night after night-