Susan Cain: Hiljaiset

  • Kirja: Quiet, The Power of Introverts in a World That Can’t Stop Talking
  • Kirjailija: Susan Cain
  • Alkuperäinen julkaisuvuosi:2012
  • Kustantaja: Penguin Books, 2013

IMG_9728_2

Minulla ei ole yleensä tapana lukea ”elämäntapakirjallisuutta”, mutta Susan Cainin bestseller kirja “Quiet, Power of Introverts in a World that Can’t Stop Talking (suomeksi ilmestynyt nimellä Hiljaiset, Introverttien manifesti), keskittyi aiheeseen, josta olen ollut tietoinen vasta muutaman vuoden ajan. Mitä tarkoittaa olla introvertti tai ekstrovertti? Olen sitä mieltä, että jos olisin aikaisemmin tiedostanut olevani introvertti, se olisi tehnyt elämästäni helpompaa tai ainakin auttanut ymmärtämään itseäni paremmin.

Introvertillä ja ekstrovertillä tarkoitetaan siis kahta eri persoonallisuus tyyppiä, jotka käyttäytyvät sosiaalisesti eritavalla ja joilla on erilainen tapa latautua. Raskaanpäivän päätteeksi ekstrovertti rentoutuu ihmisten parissa kun taas introvertti tarvitsee omaa aikaa rentoutuakseen.

Introvertti nauttii enemmän tavatessaan ystäviään kahden kesken tai pienissä ryhmissä ja tuntee olonsa epämukavaksi tai väsyy helposti juhlissa ja tilanteissa joissa on paljon ihmisiä. Itselläni on ikään kuin sisään rakennettu ”sosiaalisuus paristo”, minusta on ihana tavata ystäviä ja keskustella, mutta jossain vaiheessa tapaamista tunnen kuinka ”sosiaalisuus paristostani” alkaa loppua virta. Aivot eivät enää jaksa keskittyä ja tulee tarve saada olla yksin, latautua uudelleen.  Introverteille tyypilliseen tapaan en suuresti väitä ”small talkista” vaan syvällisemmistä keskustelun aiheista.

Olen omassa elämäntilanteessani siinä vaiheessa, jossa olen siirtymässä opiskeluista työelämään ja työnhaussa nämä persoonallisuustyyppien erot ovat nousseet erityisesti pintaan. Tämä maailma on kiistämättä ekstroverttien ulospäinsuuntautuvien ihmisten maailma, vaikka yksi kolmasosa maailman ihmisistä on introverttejä. Kovin usein introvertti jää alta vastaajaksi ja menestyäkseen on valitettavasti toimittava omaa persoonallisuustyyppiään vastaan.

”At the onset of the Culture of Personality, we where urged to develop an extroverted personality for frankly selfish reasons- as a way of outshining the crowd in a newly anonymous and competitive society. But nowadays we tend to think that becoming more extroverted not only makes us more successful, but also makes us better people. We see salesmanship as a way of sharing one’s gift with the world.”

Quiet oli kiinnostavaa luettavaa.  Se sisälsi paljon erilaista tutkimustietoa aiheesta. Miksi introvertit ja ekstrovertit käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät? Mitä tapahtuu aivoissa? Miten persoonallisuustyypit ovat sidoksissa kulttuuriin? Eurooppa ja Amerikka ovat ekstroverttien ihailijoita (vaikka suomalaiset ovat amerikkalaisiin verrattuna introvertti kansa) kun taas Aasiassa introverttius on hyväksytympää. Mitkä ovat introverttien vahvuudet ja miten niitä voidaan parhaiten hyödyntää? Miksi tämä maailma tarvitsee molempia persoonallisuus tyyppejä, ja miten ne tukevat toisiaan? On myös hyvin tärkeää, että sekä ekstrovertit, että introvertit tiedostavat erilaisuutensa, sekä vahvuutensa, että heikkoutensa ja näin oppivat ymmärtävät toisiaan paremmin. Ja miten tärkeää on introvertille arvostaa itseään sellaisena kuin on huolimatta yhteiskunnan asettamista paineista olla jotain muuta.

Kirjaa lukiessa merkitsin itselleni monia mielenkiintoisia kohtia ja alleviivasin lauseita, jotka tuntuivat olevan suoraan omasta elämästäni. Kirjassa oli mielestäni hyvä tasapaino kirjailijan omien kokemusten ja eri asiantuntijoiden tekemien tutkimusten kanssa. Se sisälsi myös monia havainnollistavia esimerkkitarinoita ja antoi esimerkkejä monista menestyneistä introverteistä. Suosittelisin tätä kirjaa lukijalle, joka pitää itseään introverttinä, mutta uskon, että se on myös ekstrovertille lukijalle mielenkiintoinen ja tärkeä kirja luettavaksi. Tärkeää luettavaa, se olisi myös opettajille, jotta nämä ymmärtäisivät introverttien oppilaidensa käyttäytymistä ja tarpeita paremmin.

Quiet kiinnitti huomioni sen alkaessa liikkua erityisesti ulkomaisissa blogeissa , mutta seikka joka sai minut lukemaan kirjan, oli Susan Cainin pitämä TED-puhe jonka näin you tubessa. Ihmiseksi, joka on koko ikänsä kärsinyt esiintymiskammosta, Susan Cain on mainio ja hauska puhuja. Tämä TED-puhe on myös mielestäni hyvä summaus kirjasta ja jos aihe kiinnostaa, kehotan lämpimästi sen katsomaan.